Ensimmäinen työpäivä (31.3.2015)

Odotettu päivä on nyt täällä! Heräsimme kuudelta, koska työt alkoivat kahdeksalta ja menimme 7.05 bussilla. Kun pääsimme työpaikalle, pomo otti meidät vastaan ja antoi meille solmiot ja olkapaletit. Lisäksi hän antoi meille luettevaksi kohdekohtaisen ohjeen Millfieldsiin ja englantilaisen vartijan oppimateriaalin, jotta saisimme jotain käryä siitä, miten homma käytännössä toimii. Samalla hän myös keitti meille kahvit, mikä oli tosi mukavaa. Vartijan oppimateriaalista voin sanoa sen verran, että eroja Suomeen ei ollut ihan hirveästi. Ainoat erot oli, että vartijalla ei ole voimankäyttövälineitä, turvatarkastuksen saa tehdä vain samaa sukupuolta olevalle henkilölle ja vartijat käyttävät erilaisia koodikieliä, mitä Suomesta ei löydy, esim. foneettinen aakkosto.

Lukemisten jälkeen menimme esimiestemme kanssa ulos päivystämään. Työ koostuu enimmäkseen vierailijoiden sisään- ja uloskirjauksesta. Lisäksi ilta- ja yövuoroissa tehdään myös neljä vartiointikierrosta, mikä kestää noin 45 min, koska alue on iso. Päivän aikana seurasimme esimiestemme tekemisiä ja kävimme harjoituskierroksen alueen ympäri.

Pomo ja esimiehet ovat todella mukavia ja heidän seurassaan aika kuluu aika nopeasti ja leppoisasti. Lisäksi työssä ei ole mitään erityisen vaikeaa, joten hommien pitäisi sujua hyvin. Tällä viikolla meillä on Teemun kanssa vielä huomenna ja torstaina töitä 8-18, mutta perjantai, viikonloppu ja maanantai on vapaata pääsiäisen takia. Meillä on siis hyvin aikaa katsastaa lisää Plymouthin meininkiä. Huomista työpäivää ja loppuviikon tunnelmia siis odotellessa! :)

Ps. Ruokaongelma on nyt ratkaistu; Millfieldsissä on voileipäkauppa, mistä saa hyviä ja terveellisiä voileipiä lounaaksi, eli voimme nyt Teemun kanssa huoletta syödä kevyen lounaan ja ei haittaa, vaikka isäntäperheen tarjoama iltaruoka onkin vähän raskaampi.

Turistikierros (30.3.2015)

Tänään menimme Almond Vocational Linkin pääkonttoriin. Menimme sinne taxilla, jonka Kathleenin veli maksoi. Siellä meidät otettiin vastaan ja ohjattiin kokoushuoneeseen. Odottelimme siellä Teemun kanssa jonkun aikaa kahdestaan, kunnes joukko italialaisia oppilaita ja muutama heidän opettajansa sekä yksi saksalainen tyttö tulivat myös sisään. Tämän jälkeen alkoi kokous, missä kävimme läpi paperisen infopaketin asiat.

Kokouksen jälkeen lähdimme ryhmän kanssa kierrokselle Plymouthin keskustan lähialueille. Matkustimme keskustaan kaksikerroksisella bussilla, mikä oli aika siistiä. En muista kaikkien alueiden nimiä, mutta joka tapauksessa oli aika hienon näköistä ja ohjaajat kertoivat myös hieman historiaa samalla. Pari italialaista tyttöä myös kyselivät minulta ja Teemulta paljon eri asioita lähinnä liittyen Suomeen ja meidän työhömme ja oli ihan mielenkiintoista vastata heille.

Monta tuntia kestäneen kierroksen jälkeen Almondin yhteyshenkilö Gabriele näytti meille, missä meidän työpaikkamme on. Olemme Teemun kanssa paikallisvartijoita Millfieldsissä, mikä ilmeisestikin on suljettu asuinalue, jossa on vuokra- ja omistusasuntoja. Millfieldsiin ei ole vaikea löytää; keskustasta on sinne noin 15 min kävelymatka melkeinpä pelkkää suoraa tietä. Tapasimme perillä esimiehemme, joka kertoi, että työt alkaa huomenna kahdeksalta aamulla ja loppuu klo 16. Hän myös kertoi, että teemme töitä myös öisin ja viikonloppuisin. Alkuun menemme töihin samaan aikaan Teemun kanssa, mutta vuoroja on myös eri aikoihin. Pitää siis pitää huomenna silmät auki töihin mennessä, että osaan varmasti liikkua itsenäisesti töihin.

Tähän loppuun taas kuvia ja muutama huomio:

• Täältä ei saa käsisaippuaa mistään ja isäntäperheemme ei omista myöskään käsisaippuaa.
• Servettejä ei saa pikaruokaloista.
• Hanasta tulee joko kylmää tai kuumaa, eli lämpötilaa ei saa säädeltyä sen paremmin. Suihku onneksi toimii hyvin.
• Edellä mainitut asiat ärsyttävät minua paljon, mutta kyllä tähän on jo tottunut.

Tässä meidän asunto.

Tässä näkymä etupihalta.

 Tässä alla kuvia kierrokselta.

Tästä se lähtee! (28.3.15-29.3.15)

Eilinen päivä oli tosi pitkä. Herätys oli neljältä ja tein vielä viimeiset pakkailut ennen matkaan lähtöä. Teemu tuli noin 4.40 meille ja matkaan lähdettiinkin sitten viiden maissa. Kun päästiin lentokentälle, sanoin hyvästit perheelleni ja siirryimme Teemun kanssa pienen säädön jälkeen luovuttamaan matkalaukkuja ruumaan. Kotivaaka valehteli minulle ja näin ollen jouduin maksamaan vähän päälle 30 euroa lisää ylimääräisen painon takia. Tämän jälkeen selvisimme kuitenkin lentokoneeseen ihan ongelmitta.

Gatwickin lentoasemalle laskeuduttuamme aloimme etsimään paikallisjunaa Victoria Stationille. Kaikki oli tehty aika helpoksi tyhmille turisteille, joten tämäkin sujui ihan ongelmitta. Paikallisjunasta oli hyvät näkymät Lontooseen, jonka likaisuus ja karuus yllätti; joka puolella oli saasteita ja muuta roskaa ja suurin osa rakennuksista oli tosi rähjäisiä. Sen sijaan laadukkaita autoja näkyi joka puolella, eli ilmeisesti britit tykkäävät panostaa enemmän autoihin kuin asumiseen. 

Victoria Stationilla olimme noin klo 10 ja kun bussin oli tarkoitus lähteä 13.30, oli meillä runsaasti aikaa ihmetellä paikallista menoa. Ensiksi menimme syömään McDonaldsiin. Olimme Teemun kanssa ihan varmoja siitä, että brittimäkkärin ruoka olisi sellaista kamaa, että tälläinen suomalainen laadukkaaseen ruokaan tottunut ihminen ei sitä voisi sietää, mutta olimme väärässä; ruoka oli oikeastaan vähemmän rasvaista ja suolaista kuin Suomessa ja se maistui muutenkin parempilaatuiselta. Syömisen jälkeen aika menikin sitten istuessa viileässä junaterminaalissa, jos ei lasketa kaupassakäyntiä, mistä ostimme hieman evästä bussimatkalle. 

Bussin löytämisen kanssa oli pieni kuumotus päällä, koska missään aikatauluissa ei näkynyt mitään meidän bussiimme viittaavaa. Puoli tuntia ennen lähtöä kävimme katsomassa infopisteen karttaa ja tajusimme, että olimme väärässä paikassa. Meidän bussi lähti Victoria Coach Stationilta, mikä oli erillinen rakennus muutaman korttelin päässä. Kuumotusta lisäsi myös se, että jossain taulussa luki, että check-in olisi tunti ennen lähtöä, mistä taas ei ollut mitään mainintaa lippua ostaessa ja lisäksi matkalaukkuni pieni ylipaino stressasi, koska laukkuni painoi 23,4 kg ja en ollut ihan varma, oliko bussin painoraja 23 kg vai 25 kg. Asiaa ei auttanut tuulen mukana lentänyt pöly yms. moska suoraan allergiasta kärsiviin silmiini. Loppujen lopuksi kaikki oli kuitenkin ok, koska mitään check-iniä ei koskaan ollutkaan ja laukun painoa ei tarkistettu, eli lopullinen etappi kohti Plymouthia pääsi viimein alkamaan.

Bussimatka meni yllättävän nopeasti musiikkia kuunnellessa ja torkkuessa. Lisäksi maisemia oli mukava katsella, koska jos likaista Lontoota ei lasketa, oli aika nätin näköistä. Perille päästyämme vastassa oli Almond Vocational Linkin yhteyshenkilö ja isäntäperhe. Oli mukavaa päästä "kotiin" pitkän päivän jälkeen tutustumaan isäntäperheeseen ja muutenkin haistelemaan tunnelmia. Isäntäperheenämme on keski-ikäinen pariskunta, Kathleen ja Chris. Lisäksi meidän huoneen viereisessä huoneessa asuu Charlotta Belgiasta, joka on ollut täällä jo pari kuukautta ja hän lähtee viikon ennen meitä takaisin kotiin. Isäntäperhe on mukava ja he selittivät meille tarkoin kaiken oleellisen ja Kathleen valmisti meille hyvänmakuiset pitsat. Illasta emme jaksaneet tehdä muuta, kuin purkaa laukut ja mennä nukkumaan.

Tänään kävimme Teemun kanssa keskustassa. Charlotta oli mukava ja näytti meille, miten homma toimii bussien suhteen. Kävimme Teemun kanssa Burger Kingissä syömässä ja kiertelimme kauppoja. Tänään ei sitten olekaan enää mitään sen ihmeellisempää ohjelmaa. Huomenna on ilmeisesti tarkoitus tutustua Almondin toimintaan ja työt alkavat sitten uskoakseni tiistaina.

Tähän loppuun vielä muutama yleinen huomio Englannista sekä kuvia:

• Liikenne on aikamoista kaaosta. Tämä ei johdu pelkästään siitä, että britit ajavat "väärällä" puolella tietä, vaan mm. siitä, että autokuskit ajavat aivan törkeän lujaa joka paikassa. Bussikin ahtautui pienimmistäkin väleistä ilman jarruttamista. Tähän kun lisää sen, että kaistat ovat todella kapeita, oli kolarin pelko aika iso.
• Niin kuin aikaisemmin mainitsin, laadukkaita autoja on paljon. Melkein joka nurkassa on joku autokauppa ja näimme Teemun kanssa myös yhden Ferrari-liikkeen.
• Bussissa istuessa korvat menee lukkoon jatkuvasti. En tiedä, johtuuko tämä ilmanpaineesta vai siitä, että isoja mäkiä on paljon.
• Ilma on tosi kosteaa ja se tuoksuu ihan jollekin hajuvedelle.
• Täällä ei oteta kenkiä pois jalasta sisällä, mikä tuntuu oudolta.
• En tiedä onko tämä yleistä muualla, mutta meidän isäntäperhe polttaa sisällä.
• Vastoin kaikkia stereotypioita ja etukäteen pelotteluja meille ei ole vielä tarjottu teetä.
• Täällä on KFC ja Domino's, joita ei löydy Suomesta. Mahtavaa!
• Ruoka on todella raskasta ja emme ole vielä onnistuneet syömään lautasia tyhjäksi. Pakko keksiä joku paikka, missä voi oikeasti syödä edes jotenkin terveellisesti.
• Täällä on sellainen kauppa, missä kaikki maksaa yhden punnan. Uskon, että se tulee olemaan meille hyödyksi.

Tässä minä ja Teemu virkeänä Helsinki-Vantaa lentokentällä.

Vähän mäkkiruokaa.

Kuvia keskustasta.

Loppukevennyksenä minun ja Teemun suorastaan upea huone. :D

Esittely

Hei!

Nimeni on Tuure Hakala ja olen 18-vuotias turvallisuusalan opiskelija Hyvinkäältä. Opiskelen Hyrian Sakonkadun yksikössä ja olen kolmannen vuoden opiskelija, eli valmistun siis tänä keväänä turvallisuusvalvojaksi. Opinnot tosin jatkuvat vielä vuoden verran lukiossa tämän jälkeen, koska teen kaksoistutkintoa.

Olen lähdössä työssäoppimisjaksolle Plymouthiin, Isoon-Britanniaan 28.3-23.5 ja tämän blogin tarkoituksena on toimia työssäoppimispäiväkirjana matkani ajan. Odotan innolla matkaa ja päivitän tiheään tahtiin kuulumisiani Plymouthista. Kuulemisiin!