Tästä se lähtee! (28.3.15-29.3.15)

Eilinen päivä oli tosi pitkä. Herätys oli neljältä ja tein vielä viimeiset pakkailut ennen matkaan lähtöä. Teemu tuli noin 4.40 meille ja matkaan lähdettiinkin sitten viiden maissa. Kun päästiin lentokentälle, sanoin hyvästit perheelleni ja siirryimme Teemun kanssa pienen säädön jälkeen luovuttamaan matkalaukkuja ruumaan. Kotivaaka valehteli minulle ja näin ollen jouduin maksamaan vähän päälle 30 euroa lisää ylimääräisen painon takia. Tämän jälkeen selvisimme kuitenkin lentokoneeseen ihan ongelmitta.

Gatwickin lentoasemalle laskeuduttuamme aloimme etsimään paikallisjunaa Victoria Stationille. Kaikki oli tehty aika helpoksi tyhmille turisteille, joten tämäkin sujui ihan ongelmitta. Paikallisjunasta oli hyvät näkymät Lontooseen, jonka likaisuus ja karuus yllätti; joka puolella oli saasteita ja muuta roskaa ja suurin osa rakennuksista oli tosi rähjäisiä. Sen sijaan laadukkaita autoja näkyi joka puolella, eli ilmeisesti britit tykkäävät panostaa enemmän autoihin kuin asumiseen. 

Victoria Stationilla olimme noin klo 10 ja kun bussin oli tarkoitus lähteä 13.30, oli meillä runsaasti aikaa ihmetellä paikallista menoa. Ensiksi menimme syömään McDonaldsiin. Olimme Teemun kanssa ihan varmoja siitä, että brittimäkkärin ruoka olisi sellaista kamaa, että tälläinen suomalainen laadukkaaseen ruokaan tottunut ihminen ei sitä voisi sietää, mutta olimme väärässä; ruoka oli oikeastaan vähemmän rasvaista ja suolaista kuin Suomessa ja se maistui muutenkin parempilaatuiselta. Syömisen jälkeen aika menikin sitten istuessa viileässä junaterminaalissa, jos ei lasketa kaupassakäyntiä, mistä ostimme hieman evästä bussimatkalle. 

Bussin löytämisen kanssa oli pieni kuumotus päällä, koska missään aikatauluissa ei näkynyt mitään meidän bussiimme viittaavaa. Puoli tuntia ennen lähtöä kävimme katsomassa infopisteen karttaa ja tajusimme, että olimme väärässä paikassa. Meidän bussi lähti Victoria Coach Stationilta, mikä oli erillinen rakennus muutaman korttelin päässä. Kuumotusta lisäsi myös se, että jossain taulussa luki, että check-in olisi tunti ennen lähtöä, mistä taas ei ollut mitään mainintaa lippua ostaessa ja lisäksi matkalaukkuni pieni ylipaino stressasi, koska laukkuni painoi 23,4 kg ja en ollut ihan varma, oliko bussin painoraja 23 kg vai 25 kg. Asiaa ei auttanut tuulen mukana lentänyt pöly yms. moska suoraan allergiasta kärsiviin silmiini. Loppujen lopuksi kaikki oli kuitenkin ok, koska mitään check-iniä ei koskaan ollutkaan ja laukun painoa ei tarkistettu, eli lopullinen etappi kohti Plymouthia pääsi viimein alkamaan.

Bussimatka meni yllättävän nopeasti musiikkia kuunnellessa ja torkkuessa. Lisäksi maisemia oli mukava katsella, koska jos likaista Lontoota ei lasketa, oli aika nätin näköistä. Perille päästyämme vastassa oli Almond Vocational Linkin yhteyshenkilö ja isäntäperhe. Oli mukavaa päästä "kotiin" pitkän päivän jälkeen tutustumaan isäntäperheeseen ja muutenkin haistelemaan tunnelmia. Isäntäperheenämme on keski-ikäinen pariskunta, Kathleen ja Chris. Lisäksi meidän huoneen viereisessä huoneessa asuu Charlotta Belgiasta, joka on ollut täällä jo pari kuukautta ja hän lähtee viikon ennen meitä takaisin kotiin. Isäntäperhe on mukava ja he selittivät meille tarkoin kaiken oleellisen ja Kathleen valmisti meille hyvänmakuiset pitsat. Illasta emme jaksaneet tehdä muuta, kuin purkaa laukut ja mennä nukkumaan.

Tänään kävimme Teemun kanssa keskustassa. Charlotta oli mukava ja näytti meille, miten homma toimii bussien suhteen. Kävimme Teemun kanssa Burger Kingissä syömässä ja kiertelimme kauppoja. Tänään ei sitten olekaan enää mitään sen ihmeellisempää ohjelmaa. Huomenna on ilmeisesti tarkoitus tutustua Almondin toimintaan ja työt alkavat sitten uskoakseni tiistaina.

Tähän loppuun vielä muutama yleinen huomio Englannista sekä kuvia:

• Liikenne on aikamoista kaaosta. Tämä ei johdu pelkästään siitä, että britit ajavat "väärällä" puolella tietä, vaan mm. siitä, että autokuskit ajavat aivan törkeän lujaa joka paikassa. Bussikin ahtautui pienimmistäkin väleistä ilman jarruttamista. Tähän kun lisää sen, että kaistat ovat todella kapeita, oli kolarin pelko aika iso.
• Niin kuin aikaisemmin mainitsin, laadukkaita autoja on paljon. Melkein joka nurkassa on joku autokauppa ja näimme Teemun kanssa myös yhden Ferrari-liikkeen.
• Bussissa istuessa korvat menee lukkoon jatkuvasti. En tiedä, johtuuko tämä ilmanpaineesta vai siitä, että isoja mäkiä on paljon.
• Ilma on tosi kosteaa ja se tuoksuu ihan jollekin hajuvedelle.
• Täällä ei oteta kenkiä pois jalasta sisällä, mikä tuntuu oudolta.
• En tiedä onko tämä yleistä muualla, mutta meidän isäntäperhe polttaa sisällä.
• Vastoin kaikkia stereotypioita ja etukäteen pelotteluja meille ei ole vielä tarjottu teetä.
• Täällä on KFC ja Domino's, joita ei löydy Suomesta. Mahtavaa!
• Ruoka on todella raskasta ja emme ole vielä onnistuneet syömään lautasia tyhjäksi. Pakko keksiä joku paikka, missä voi oikeasti syödä edes jotenkin terveellisesti.
• Täällä on sellainen kauppa, missä kaikki maksaa yhden punnan. Uskon, että se tulee olemaan meille hyödyksi.

Tässä minä ja Teemu virkeänä Helsinki-Vantaa lentokentällä.

Vähän mäkkiruokaa.

Kuvia keskustasta.

Loppukevennyksenä minun ja Teemun suorastaan upea huone. :D