Loppukirjoitus (22.5-23.5.15)

Noniin, nyt on selvitty kotiin pitkän reissun päätteeksi. Lähtö tosiaan oli vähän viiden jälkeen bussiasemalle ja Chris lähti aikaisemmin töistä voidakseen kuskata meidät sinne. Perille päästyämme lyötiin kättä päälle ja kiitimme Chrisiä huolenpidosta. Sitten odoteltiinkin vähän enemmän kuin piti bussia, joka oli puoli tuntia myöhässä. Bussimatka meni muuten ihan hyvin, mutta noin kahden ja puolen tunnin matkustamisen jälkeen piti vaihtaa kuskia. Lontoosta päin tuleva vaihtokuski oli kuitenkin myöhässä ja kuulutuksessa sanottiin, että matkaan tulee puolen tunnin tauko. Tauko venyikin sitten yli puoleentoista tuntiin, kun kuskilla oli lakisääteinen puolen tunnin tauko vielä senkin jälkeen, kun hän oli saapunut reippaasti myöhässä paikalle. Tässä vaiheessa meidän suunnitelma 00.30 lähtevän junan ottamisesta Victoria Stationilta Gatwickiin meni plörinäksi ja oli aika keksiä jotain muuta tekemistä, koska Teemu oli katsonut netistä Victoria Stationin menevän kiinni kahden aikoihin ja seuraavan junan tulevan vasta klo 03.30. Loppumatka bussilla mentiin ilman pysähdyksiä suoraan Lontooseen ja tässä välissä sain nukuttuakin muutaman tunnin.

Victoria Coach Stationilla olimme perillä noin 01.30. Keräsimme matkatavarat mukaamme ja rupesimme miettimään, missä kulutettaisiin muutama tunti. Sitten katsoimme yhden pysäkin taulua ja huomasimme. että kymmenen minuutin kuluttua lähtisi bussi suoraan Gatwickiin. Lähdimme sitten hirveällä kiirellä etsimään lippuautomaattia vain huomataksemme, että lipunmyynti kyseiseen bussiin oli jo sulkeutunut. Sitten Teemu keksi, että olemme Buckingham Palace Roadilla ja lyhyen kävelymatkan päässä olisi kyseinen pytinki koko komeudessaan. Päätimme sitten lähteä katsastamaan paikan ja vietimme siellä jonkun tovin ihailemassa maisemia ja pohtimassa meidän reissua. Harvemmin sitä pääsee näkemään tälläistä paikkaa kahden/kolmen aikaan aamuyöstä ilman minkäänlaisia turistirysiä! :) Bussin myöhästyminen oli siis onni onnettomuudessa, koska muuten tämä kokemus olisi jäänyt kokematta.

Buckingham Palacessa vierailun jälkeen kävelimme takaisin Victoria Coach Stationille. Meillä oli hyvä ajoitus, koska ovet olivat juuri aukeamassa. Ostimme junaliput automaatista ja onneksemme huomasimme, että tasan kolmelta tulee juna, joka pysähtyy myös Gatwickissa ja menimme sitten sillä lentokentälle. Lentokentällä selvitimme tiemme yllättävän nopeasti ja vaivattomasti sisäänkirjausten ja turvatarkastusten läpi ja menimme syömään italialaiseen ravintolaan aamupalaa, jonka jälkeen pyörimme kaupoissa ja kävimme myös vaihtojakson päätöksen kunniaksi juomassa yhdet lentokentän baarissa. Kokonaisuudessaan aika meni tosi paljon nopeammin, kuin mitä olisin kuvitellut ja meillä oli tosi paljon hauskempaa verrattuna siihen, miltä paluumatkan suunnitelma kuulosti paperilla. Oikeastaan vain viimeinen tunti oli sellaista tylsää odottelua, mitä olisi olettanut lentokentällä oleskelun olevan, mutta sekin meni suhteellisen nopeasti lähinnä sen takia, että töissä saattoi välillä tylsistyä paljon pidempiä aikoja. Lennollakin sain nukuttua jonkin aikaa, niin sekin meni suhteellisen nopeasti.

Lennon jälkeen perheeni olikin odottamassa minua ja automatka kotiin alkoi. Kotiin päästyäni syötiin hyvää ruokaa, annoin tuliaiset perheelleni ja kävin pitkästä aikaa nauttimassa saunan lämmöistä. Nyt kun saan tämän blogin kirjoitettua, onkin sitten varmaan jo nukkumaanmenoaika. :D

Tämän aterian voimin jaksoi ihan hyvin loppumatkan! :)

Kaksi kuukautta meni loppujen lopuksi todella nopeasti, vaikka paikka paikoin koti-ikävän myötä aika tuntui vähän matelevankin. Kokemuksesta jäi paljon tosi arvokkaita asioita käteen, niin hyvät jutut kuin sitten huonotkin. Paljon enemmän positiivista tässä reissussa on ollut kuin negatiivista, mutta molemmat asiat opettavat ihan yhtä paljon ja tulen muistamaan tämän kokemuksen koko loppuikäni. Nyt vaan sitten vielä maanantaina arviointikeskusteluun jännäämään, että kaikki tarvittavat paperit ovat mukana ja perjantaina onkin sitten ammattikoulusta valmistumisen aika, mitä odotan innolla, samoin kuin kaikkien kavereiden näkemistä ja tietenkin myös kesän tuloa. :) Kiitokset Hyrialle tästä hienosta mahdollisuudesta, sen pituinen se.

Kotiinlähdön aika (18.5-22.5.15)

Moro! Tänään on tosiaan viimeinen päivä täällä Plymouthissa ja odottelen jo innolla kotiinpääsyä. Paluumatkaan liittyen on viikon aikana tullut pari muuttujaa, eli alkuperäinen suunnitelma junalla matkustamisesta meni nenilleen. Syitä tähän on monia, muun muassa erittäin kalliit liput johtuen ensi viikon kansainvälisestä vapaapäivästä täällä Englannissa. Vaikka mentäisiinkin junalla, kuuluisi samaan reissuun myös kaksi erillistä bussimatkaa Lontoon sisällä ja siitä tulisi sellainen kiertoajelu, että ei kiitos. Muutenkin tuntuu, että Gatwickiin on tosi vaikea päästä suoraan ainakin täältä Plymouthista ja useat ihan hyvät vaihtoehdot poisulkeutuivat sen takia, että joko oltaisiin liian myöhään paikan päällä tai sitten saataisiin juosta vaihdosta toiseen. Joka tapauksessa homman nimi on nyt se, että bussimme lähtee klo 18, se on perillä Victoria Coach Stationilla puolen yön aikaan ja Gatwickissa olemme noin yhdeltä yöllä ja siellä odotellaan lentoa noin 8 tuntia. Noh, kyllä se aika saadaan varmaan kulumaan ihan suhteellisen nopeasti mutta pieniä torkkuja lukuun ottamatta valvomista kertyy nyt sen 30 h, eli kahvin ja energiajuomien suurkulutusta siis tiedossa! :D

Töissä mentiin nyt viimeiset päivät ihan suhteellisen normimeiningillä, ainoana erona on ollut se, että oltiin Teemun kanssa molemmat päivävuorossa yhtä aikaa paluumatkan järjestelyjen helpottamiseksi. Jos ei maanantaita lasketa, joka päivä on saatu lyödä kättä päälle eri työkavereiden kanssa hyvästien merkiksi. Ei nyt mitenkään erityisen rankkaa touhua, mutta kyllä jätkiä jää vähän ikävä. Pomo antoi meille läksiäislahjaksi piirroksen alueen kirkosta, paikallisia tummasuklaakeksejä, hänen nimikkokynänsä, nipun suosituspapereita tulevaisuuden työnhakua varten ja kortin, missä on kaikkien työkavereiden kuvat ja jäähyväisviestit. Varsinkin kortti oli tosi mukava yllätys ja se tulee varmaan säilymään mukana koko loppuelämäni ajan. Työpaikkamme oli kyllä kaikin puolin tosi mahtava ja kokemuksesta jäi paljon hyviä juttuja käteen.

 Minä, Teemu ja pomomme Alan

Ammattilaiset rivissä

Tänään oli vielä viimeinen tapaaminen Almond Vocational Linkin kanssa. Paikalla olivat myös kolme muuta suomalaista oppilasta ja he ovat myöskin Hyria Sakonkadun yksiköstä. Siisti sattuma! Tapaamisessa täytettiin viimeinen arviointilomake, mihin kirjoitimme ruoan huonosta laadusta, mutta muuten ei ollut valittamista ja pari hyvää sanaa laitoin myös työpaikkamme suhteen. Tämän jälkeen saimme sitten todistukset ja napsittiin pari yksilö- ja ryhmäkuvaa ja tapaaminen oli sitten siinä. Kävimme vielä syömässä muiden suomalaisten kanssa ja vaihdetiin kuulumiset ja ajatuksia vaihtojaksoon liittyen. Nyt ollaan meidän omassa huoneessa, pakkailut sun muut jutut valmiina ja odotellaan matkan alkamista.

Se oli sitten siinä. Kirjoitan vielä viimeisen blogitekstin, kun olen selvinnyt kotiin. Ensi kertaan siis!

Viimeistä viedään! (11.5-17.5.15)

Tosiaan nyt on toiseksi viimeinen viikko takana ja loppu alkaa pikku hiljaa häämöttämään. Tällä viikolla olin vähän laiska kirjoittamaan blogia, kun tuntui ettei ollut hirveästi asioita mistä kirjoittaa. Normiarkimeiningeissä on siis tämä viikko menty. 6 päivää olin tällä viikolla töissä, niin kuin oli sovittu ja aamuheräämiset tietenkin painoi, mutta se nyt vaan kuuluu elämään. Lauantai-sunnuntai -välisenä yönä tosin nukuin 12,5 h eli nyt jaksaa varmaan taas ihan hyvin viimeisen viikon työpäivät puskea läpi. :D

Viikon ainoana vapaapäivänä eli tänään kävimme taas Teemun kanssa Cremyllissä piipahtamassa, kun hän halusi mennä sinne. Tavalliseen tapaan syötiin hyvät safkat ja ihailtiin saaren näkymiä. Takaisin päin tullessa mentiin pientä maisemareittä pitkin, missä ei ole tultu ennen käveltyä. Sanoisin, että ihan hyvä tapa viettää viimeinen varsinainen vapaapäivä täällä Englannissa.
Tähän loppuun vielä muutama satunnainen huomio viikon tapahtumista ja kuvia tämän päivän reissusta:

Lämpötilat on noussut taas monena päivänä lähemmäksi 20 astetta, mikä on ollut ihan jees. Aamut tosin on ollut yleensä aika kylmiä ja sateisia ja torstaina varsinkin satoi ihan kaatamalla koko aamun ja aamupäivän. Minä onneksi sain jäädä sisälle hoitamaan ihmisten sisään- ja uloskirjauksen ja katsomaan, kun työkaverit seisoivat sateessa ottamassa ihmisiä vastaan. Samalla tietenkin itse seisoin täysillä puhaltavaa patteria vasten kuivattelemassa itseäni, kun ehdin kastua aivan läpimäräksi matkalla töihin. :D

Charlotta lähti perjantaina takaisin Belgiaan.

Kävin vaa'alla muutama päivä sitten ja painoa on tullut 4 kiloa lisää reissun aikana. Noh, ylimääräinen massa muuttuu lihaksiksi, kuhan pääsen takaisin Suomeen ja aloittamaan taas urheilemisen.

Torstaina olleessa Almondin tapaamisessa meni taas vähän pidempään kun normaalisti. Lähinnä puhuttiin paperihommista ja lähtöön liittyvistä asioista ja sen sellaisesta.

Lähdöstä puheen ollen menemme Plymouthista Lontooseen vähän ennen keskiyötä lähtevällä junalla. Matkalla on yksi vaihto, mutta parempi se, kuin 3 tunnin odotus jossain asemalla, niin kuin tänne päin tultaessa. Otetaan varmaan kabinetti, niin saadaan nukkua joku 3-4 h junamatkan aikana. Joka tapauksessa kahvia ja energiajuomaa tulee suurkulutettua kotimatkan aikana runsaasti.

Ilmeisesti Arthur Conan Doyle on asunut tässä talossa. En kuitenkaan menisi vahvistamaan väitettä ilman tarkempaa tietoa. :D

Toiseksi viimeinen viikonloppu (9.5-10.5.15)

Moro! Nyt alkaa viikonloppu pikku hiljaa olla paketissa ja huomenna taas aikainen herätys päivävuoroon. Viikonloppu on mennyt ihan hyvissä tunnelmissa. Tänään nyt ei ole jaksanut mitään oikeastaan tehdä sen lisäksi, että kävin lähikaupassa ostamassa itselleni lounasta, mutta eilen menimme pihviravintolaan ja pubiin niin kuin edellisessä kirjoituksessa lupailinkin.

Elikkä siis päivällä kävimme lounastamassa pihviravintolassa nimeltään JD Grill, joka on aivan keskustan kupeessa. Paikka oli varsinainen miesluola sisustuksen puolesta ja seinät oli täynnä esimerkiksi urheilujoukkueiden fanituotteita ja amerikkalaisten osavaltioiden autojen rekisterikilpiä. Aika jenkkimenoa siis, mikä on ihan asianmukaista tämän tyyppiseltä ravintolalta. Tilattiin Teemun kanssa hampurilaiset ja maistui kyllä aika mahtavalta. Jos joskus joku blogini lukijoista sattuu eksymään Plymouthiin, suosittelisin ehdottamasti, että käytte kyseisen paikan koeajamassa. :D

Illasta sitten tosiaan käytiin kävelymatkan päässä olevassa lähipubissa. Katsoimme siellä paikallisten keskellä Plymouthin jalkapallojoukkueen pudotuspeliä jonkun toisen kaupungin joukkuetta vastaan, jonka nimeä en nyt muista. Ihan ennen pelin viimeisiä minuutteja Plymouth oli häviöllä 3-0, mutta he onnistuivat tekemään 2 maalia viiden minuutin sisään, mikä nostatti kyllä tunnelman kattoon sekä paikan päällä, että pubin "kisastudiossakin". Täytyy kyllä sanoa, että vaikka en niin jalkapallosta välitä tai muusta urheilusta ylipäätään, jos ei lasketa kamppailu-urheilua ja koripalloa, englantilaisten fanien aikaansaama urheilujuhlatunnelma on kyllä aika huikeaa ja ihan omaa luokkaansa. Kyllä Suomessakin osataan kannustaa omiaan raivokkaasti, mutta siltikin. Joka tapauksessa tasoittavan maalin tekemiseen ei ihan riittänyt aika ja Plymouth hävisi 3-2. Pelin jälkeen joku bändi tuli soittamaan menevää rock-musiikkia pubiin ja kuunneltiin heitä sitten jonkun aikaa, kunnes päätettiin hipsiä kaupan kautta takaisin kotiin. Oli siis ihan jees ilta! :D

Sellaista meininkiä tänä viikonloppuna, loppuun vielä vähän kuvia:

Toinen iltavuoroviikko (5.5-8.5.15)

Morjens! Nyt on taas työviikko takana. Viikko on mennyt työn puolesta tavalliseen tapaan hiljaisissa merkeissä, mutta menoa on vähän haitannut jatkuva mahakipu, mikä taas johtuu todennäköisesti jo aikaisemmin haukkumastani ruoan laadusta. Vaikka olen yrittänyt lähes joka päivä jotain terveellisempää syödä, mikä on helpottunut muun muassa perheeni tuomien ruisleipien avulla, siltikin kun on syönyt melkein kaksi kuukautta suurimmaksi osaksi pelkkää valmisruokaa, olo on vähän hutera paikka paikoin. Noh, itse voin olosuhteisiin nähden ihan hyvin, mutta Teemu on ollut tosi kipeä maanantaista lähtien ja hän oli poissa töistä keskiviikkona. Onneksi hän voi nyt vähän paremmin, mutta mahapöpöstä olisi kiva päästä eroon ja kunnon ruokaa olisi hyvä saada.

Eilen oli taas Almondin viikottainen tapaaminen, mikä ei sujunut ihan yhtä nopeasti kuin aikaisemmat tapaamiset. Isäntäperheen Kathy oli ilmeisesti valittanut meistä ihan muutaman merkityksettömän seikan takia, esim. siitä, että hän en ei ole päässyt siivoamaan meidän huonetta, koska jompikumpi meistä on aina siellä ja briteille ominaisen kohteliaisuuden vaatimalla tavalla hän ei halua meitä huoneestamme häätää. Minusta on vaan epäkohteliaampaa olla itse puhumatta mitään ja laittaa joku muu kertomaan meille jostain itseään häritsevästä asiasta. Kun sitten heitimme vastapalloksi turhanpäiväisiin valituksiin sen, että meille on syötetty valmisruokaa koko tämä aika ja tämä on suoraan sanottuna ihan ahterista, saimme tavalliseen tapaan kuulla sepustuksen siitä, että Kathy tekee vuorotyötä ja sen on rankkaa ja ei ole aikaa kokata jne. Minusta tämä ei ole mikään tekosyy ja varsinkin, kun isäntäperhe itse ei syö samoja ruokia kuin me ja he työkseen ottavat opiskelijoita vastaan kotiinsa, luulisi että heillä olisi mahdollisuus tarjota meille kunnon ruokaa.

Noh, ei tässä enää kauaa tarvitse syödä sontasafkaa ennen kun pääseekin jo kotiin elämään terveellisemmin ja muiden opiskelijoiden blogeja lukiessa kyllä tajusi, että meidän murheet on aika pieniä ja asiat ovat normaalin elämisen suhteen ihan hyvällä mallilla. Ei siis viitsi liikaa valittaa pikkujutuista! :)

Viikonloppuna oli tarkoitus käydä pihviravintolassa syömässä ja käydä taas kaupoilla ja ehkä illasta sitten mennä paikalliseen pubiin. Viikonlopun jälkeen alkaakin sitten pitkä työputki ennen kotiin lähtöä, koska olen ensi viikon lauantaina töissä korvatakseni viimeviikkoisen ylimääräisen vapaapäiväni. Kyseisen viikonlopun jälkeen onkin sitten enää vain 5 varsinaista päivää jäljellä täällä Plymouthissa, joten kotiinlähtö onkin siis jo yllättävän lähellä ja ei tässä enää hirveästi mitään ehdi nähdä ja kokea ja vaikka muutama kiva paikka jääkin nyt näkemättä, olen silti todella tyytyväinen reissuun ja tähän kokemukseen ylipäätänsä.

Loppuun vielä muutama juttu minun perjantaistani:

• Joku lintu päätti pudottaa pommin minun työhousuilleni. Onneksi on toiset valmiina käytettäväksi! :D
• Tapasin tänään minua hieman nuoremman suomalaisen tytön työpaikallani. Hän opiskelee Plymouthissa ja tämä ilmeisesti liittyy jotenkin hänen uintiharrastukseensa (Uimareita ympäri maailmaa ravaa Millfieldsissä pitkin päivää, en sitten tiedä että opiskelevatko he nimenomaan Millfieldsissä olevassa koulussa, mutta minun tietääkseni koulu on yksityiskoulu pikkulapsille). Juttelimme siinä sitten hetken ja hänestä oli tosi mukavaa päästä puhumaan omalla äidinkielellään pitkästä aikaa ja varmasti vaihdetaan kuulumisia myös jatkossakin, jos mahdollisuus tulee.
• Minulle oli tänään pakattu homeinen voileipä mukaan iltaruoaksi. Tässä taas hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon isäntäperheen budjetista kuluu meidän ruokaamme ja kuinka paljon heitä ilmeisestikin edes kiinnostaa se, mitä me saamme suuhumme laitettavaksi. Täytyy viimeisellä Almondin tapaamiskerralla mainita oikeasti asiasta, nyt ei viitsi enää tässä vaiheessa mitään konflikteja aiheuttaa. Leipä kuitenkin jäi syömättä ja esimieheni oli mukava ja päästi minut varttia aikaiseimmin töistä pois, että ehdin käydä kaupassa ostamassa itselleni jotain ruokaa.

Sen pituinen se, ensi kerralla päivittelen blogia varmaankin sunnuntai-iltana. Meikäläinen kiittää ja kuittaa. :D

Huoneessa makoilua (2.5-4.5.15)

Pitkä viikonloppu takana ja huomenna on taas paluu töihin. Viikonlopusta minulla ei ole ihan hirveästi kerrottavaa, aika on mennyt pääasiassa lepäillessä meidän huoneessa. Mainitsemisen arvoisia asioita voisi kuitenkin olla:

• Lauantaina saatoin perheeni bussiin, niin kuin oli sovittu.
• Sunnuntaina oli tarkoitus mennä niihin juhliin, mistä Charlotta puhui. Juhlat eivät kuitenkaan olleet ihan sitä, mitä olimme odottaneet ja lähdimme aika nopeasti takaisin kotiin. Syitä, miksi emme oikein tykänneet menosta, on muun muassa:
• Musiikki oli liian lujalla
• Ihmiset olivat likaisia ja äänekkäitä ja heitä oli niin paljon, että emme olisi mahtuneet sisään minnekään.
• Tänään Teemu heräsi mahatautiin ja hän on ollut huonovointinen koko päivän. Olen parhaani mukaan yrittänyt helpottaa hänen oloaan. Uhkaili kuitenkin kovasti olevansa työkykyinen huomenna, mutta saa nähdä.

Sunnuntaina ennen kotiinmenoa kävimme mäkkärissä ja otin sieltä suklaahippujääkahvin, mitä ei saa Suomesta. Paras juttu tänä viikonloppuna! :D

Ei minulla muuta tällä erää, ensi kertaan siis!

Vieraat poistuvat (30.4-1.5.15)

Nyt on viikon vapaapäivistä ja hyvästä seurasta nautittu ja vieraideni lähtö koittaa huomenna aamulla. On ollut tosi mukavaa nähdä perhettä pitkästä aikaa ja päästää heidät sisälle ns. "omaan kokemukseensa" ja siihen, mitä on puuhaillut koko tämän ajan. Yritin parhaani mnkaan toimia hyvänä "paikallisoppaana" ja heidän puheistaan päätellen olen onnistunutkin siinä. Seuraavaksi vähän torstain ja perjantain kuulumisia:

Torstaina menin normaalisti töihin ja vieraani tulivat käymään työpaikallani vähän ennen lounasaikaa. Joimme kahvi- ja teekupposet pomoni ja työkavereideni kanssa, jonka jälkeen vein heidät kävelylle alueella. He toivat pyynnöstäni mukanaan suomalaisia herkkuja, kuten Fazerin suklaita ja muita makeisia sekä tietenkin suomalaisten bravuureja; turkinpippureita, ruisleipää ja salmiakkia. Fazerin tuotteet menivät kaupaksi, mutta turkinpippurit, ruisleipä ja salmiakki olivat kuulemma pahinta roskaa, jota he ovat suuhunsa laittaneet. Tämä ei sinänsä yllätä ja ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoisia. :D 

Pomoni olisi tarjonnut minulle loppupäivän vapaaksi, kun tulimme takaisin kierrokselta, mutta en kehdannut ottaa tarjousta vastaan, kun tällä viikolla ei ole tullut hirveästi vietettyä aikaa töissä. Täytyy kyllä sanoa, että minua ärsyttää Teemun puolesta, kun hänelle ei ole annettu vapaata vaikka minä olen saanut rellestää rauhassa. Asiasta varmaan kannattaisi puhua pomolle.

Tänään minulla oli vapaapäivä ja kävimme ostoksilla Plymouthin ostoskeskuksessa Drake's Circuksessa. Ostin paljon uusia, halpoja ja kaiken lisäksi tosi kesäisiä vaatteita, joten niitä kelpaa käyttää sitten, kun palaan Suomen kesään. Illasta kävelytin heitä vielä Barbicanissa ja sovittiin, että tulen huomenna saattamaan heidät. Sitten onkin pitkä viikonloppu, jonka jälkeen alkaa iltavuorot. Ensi kertaan!

Turistikävely nro 2 (27-29.4.15)

Vastapainoksi viime viikon rankalle työviikolle nyt on niin kevyttä, kun vaan voi olla. Maanantaina jouduin jäämään viime viikonloppuna alkaneen flussan takia töistä pois, kun se yltyi sen verran pahaksi. Päivän lepäilyn jälkeen olikin jo parempi olo ja tiistaina menin normaalisti töihin. Töissä pomoni kertoi minulle, että sen lisäksi, että minulla on keskiviikko vapaata perheeni käynnin takia, hän antoi myös perjantain vapaaksi tätä varten + ensi maanantai on myös vapaapäivä, kun täällä on jokin juhlapyhä. Sanoisin, että vapaapäivät tulevat kyllä tarpeeseen! :D

Tiistaina oli odotettu päivä, kun äitini, siskoni ja tätini saapuivat työpäiväni loppumisen jälkeen Plymouthiin. Oli tosi mukavaa nähdä heitä taas ja pienien vaikeuksien jälkeen löysimme tiemme heidän hotellilleen. He olivat valinneet laadukkaan hotellin hyvältä alueelta, joten kyllä siellä kelpaa muutaman päivän oleskella. Hetken aikaa hotellissa oleskelun jälkeen vein heidät tapaamaan isäntäperhettäni ja katselemaan, missä olen viimeisen kuukauden viettänyt. Tästä siirryimme sitten syömään ja sitten he menivätkin jo hotelliinsa nukkumaan, koska heillä oli ollut tosi pitkä päivä.

Tänään menin heidän hotellilleen aamupalalle, ennen kuin lähdimme turistikävelylle ympäri kaupunkia. Oli mukavaa saada vaihteeksi ihan kunnon ruokaa aamupalaksi, eikä pelkästään muroja mitä on nyt kuukauden saanut puputtaa. Päätin näyttää heille siisteimmät paikat, missä olen käynyt ja kävelimme siis The Hoen kautta Royal William Yardiin ja siitä lautalla Cremylliin. Päivä oli hauska ja palkitseva, vaikka tätini jalkaongelmat hieman rajoittivatkin hänen kävelemistään ja jälkeen päin mietinkin, että bussilla olisi päässyt helpommalla. Joka tapauksessa kaikki olivat tyytyväisiä reissuun ja kuvasaldo oli melkoinen. Nyt vielä nopeasti kauppaan ostamaan jotain ruokaa ja sitten menen kotiin valmistautumaan huomiseen työpäivään.

Huomenna vieraani tulevat käymään työpaikallani ja perjantaina olisi tarkoitus käydä vielä Barbicanissa ja mennä ostoksille. Lauantaina sitten onkin heidän lähtönsä aika ja paluu normiarkeen täällä koittaa. Ensi kertaan!

Voiton puolella (25-26.4.15)

Tosiaan nyt on raskas työviikko takana ja tajusin tässä juuri, että olen nyt ollut täällä kuukauden. Ollaan siis jo voiton puolella ja vielä toinen kuukausi edessä! :D

Eilen oli siis kuudes työpäivä tälle viikolle ja minulla kävi pieni moka bussiaikataulujen suhteen. Pääsi unohtumaan, että lauantaina bussit tulevat eri aikaan ja sainkin odotella puolisen tuntia bussia ja olisin ihan hyvin voinut nukkua vähän pidempäänkin. Töihin tosin ehdin ihan hyvin ja lähikauppa oli auki, niin kaikki oli loppujen lopuksi ihan ok. Töissä aika kului aika hitaasti, koska viikonloppuna on aika hiljaista. Pari viimeistä tuntia meni tosin aika nopeasti, kun häät alkoivat puoli kahdelta ja porukkaa alkoi valumaan sisään jo ennen yhtä ja kaikki ajoneuvot tuli luonnollisestikin kirjata sisään ja ulos. Oli tosi mukavaa päästä töiden jälkeen kotiin rentoutumaan ja vietettiin aika hauska ilta Teemun kanssa.

Tänään olin kuin uusi mies 12 tunnin yöunien jälkeen. Käytiin keskustassa syömässä ja vaatekaupassa Teemun kanssa, mutta ei tässä muuta sen ihmeellisempää ole jaksanut tehdä. Huomenna taas töihin, mutta ei siinä mitään kun työpäiviä on vain 4 ja perhettä tulee käymään niin kuin aikaisemmin olen jo kertonutkin. Ensi viikon jälkeen onkin sitten taas iltavuoroviikko joten univelasta ei tarvitse kärsiä vähään aikaan. :D Ensi kertaan!

6 vuoroa viikossa (23-24.4.15)

Niin kuin jo otsikko kertookin, sain eilen kuulla, että olen lauantaina töissä. Tämä johtuu siitä, että ensi viikolla on se yksi vapaapäivä perheeni tulon takia ja huomenna eli siis lauantaina on Millfieldsin kirkossa häät, minne on tulossa noin 100 vierasta, eli lisäapu on siis tarpeen. Meillä oli kyllä suunnitelmissa Teemun kanssa lähteä taas reissaamaan johonkin, mutta ei taida tänä viikonloppuna onnistua töiden takia. Alkaa muutenkin vähän väsymys painaa liikaa, tänäänkin nukuin 45 minuuttia pommiin, mutta ehdin silti onneksi ajoissa töihin. Noh, kyllä tämän yhden vuoron vielä jaksaa!

Nyt kun Teemu on aina eri aikaan töissä kuin minä, emme näe toisiamme muuten kun vuoron vaihtuessa ja viikonloppuisin. Täydellistä yksinäisyyttä välttääkseni olenkin siis viime aikoina tutustunut vähän paremmin samassa isäntäperheessä asuvaan Charlottaan. Hän vaikuttaa aika mukavalta tyypiltä ja koska ensi viikonloppuna vietetään vappua täällä Englannissa, kutsui hän minut ja Teemun mukaansa johonkin juhliin Plymouthin rannikkoaluuella ensi viikon sunnuntaina. Ensi viikko tulee siis olemaan varmaan aika hauska, kun on paljon ohjelmaa ja näkee kuukauden erossaolon jälkeen perhettään.

Luokanvalvojani Pertti toivoi kommentissaan edellisessä kirjoituksessani, että vertailen Suomen ja Englannin koulutusta. Ensimmäisenä työpäivänä kun saimme luettavaksemme vartijan oppimateriaalia, merkittäviä eroja koulutuksen sisällössä ei oikeastaan ollut. Nyt olen tosin jutellut yhden työkaverini kanssa ja hän kertoi minulle, että Millfieldsissä työskentelevä väki ei edes ole käynyt paikallista vartijan koulutusta, mikä hieman yllätti minut. Tämä johtuu siitä, että Millfieldsin vartiointi on "in-house security"-tyylistä, eli se varmaankin käytännössä vastaa Suomen vahtimestarin virkaa. Tämän takia Millfieldsin vartijoilla ei ole mitään vartijan oikeuksia poislukien pääsyn estäminen, esim. silloin kun kaikki käytettävissä olevat parkkipaikat ovat varattuja tai öisin joku humalainen tulee alueelle. Näitäkin tosin sattuu vain harvoin ja asia tulee hoitaa luonnollisesti puhumalla.

Edellä mainittu työkaveri on itse käynyt vartijankoulutuksen ja hän puhui, että koulutus oli kaksipäiväinen. Tästä on tosin aikaa, koska kyseinen henkilö jää pian eläkkeelle, eli en siis osaa sanoa mitään kertauksista, onko koulutus itsessään muuttunut hänen ajoistaan yms. ja onko koulutus ylipäätänsä enää oikeasti edes voimassa (hänen mukaansa on). Yrittäessäni kysyä koulutuksen tuntimäärää en saanut mitään selkeää vastausta (vastaus oli, että koko päivä), mutta vaikuttaisi ainakin siltä, että Englannissa koulutus on vähän löysempää kuin Suomessa, vaikka sisältö sinänsä on aika sama.

Siinä kaikki tältä erää, kiitti ja kuitti!

Päivävuoroja auringonpaisteessa (20-22.4.15)

Taas on päivävuoroviikko käynnissä. Sää on edelleen tosi hyvä ja jalkapohjatkaan ei tule enää niin kipeäksi, niin mikäs siinä pihalla seistessä, ihan mukavaa touhua. Muuta erikoista ei ole töissä tapahtunut, kuin että koulu alkoi, eli aamut on hieman kiireisempiä kuin ennen  ja alueella on paikka paikoin kovempi meteli. Tänään testattiin taas palolaitteisto ja se ei mennyt kyllä ihan putkeen: käyttölaitteen näppäimistön näppäimet olivat jostain syystä hieman jumittuneet, mikä aiheutti sen, että en meinannut millään saada esimieheni kanssa järjestelmää nollattua ja palovaroittimet jatkoivat huutamistaan minuuttitolkulla. Oli siis hieman stressaavampi iltapäivä, kuin normaalisti. Myös väsymys alkaa painaa pikku hiljaa, kun herää puoli kuuden maissa joka päivä viikolla ja en ole saanut nyt oikein untakaan niin paljon, kuin olisi tälläiseen aamuherätykseen tarvinnut. Mutta kohta on taas viikonloppu, niin saa levätä!

Olen siis nyt kaksi viikkoa päivävuorossa, koska perheenjäseniäni tulee ensi viikolla käymään, niin kuin vähän aikaa sitten kerroinkin. Oli siis helpompaa vaihtaa Teemun kanssa vuoroja niin, että olen päivällä töissä. He tulevat tiistaina, joten sain keskiviikon vapaaksi ja aion näyttää heille siisteimmät paikat, mihin olen tähän mennessä törmännyt. Torstaina he tulevat käymään työpaikallani ja tuovat mukanaan Fazerin suklaita, salmiakkia ja ruisleipää, niin kuin pyysin. Työkaverit saavat siis hieman maistiaisia! :)

Tämän ihmeellisempää kerrottavaa minulla ei ole tällä kertaa, eli ensi kertaan siis! :D

Katukorista ja saarella kävelyä (18-19.4.15)

Morjens! Viikonloppuvapaa alkaa olla nyt loppusuoralla ja saatiin minun mielestä käytettyä se aika hyvin.

 Lauantaina kävimme kaupungilla ostoksilla ja ostoksien jälkeen oli tarkoitus mennä keskustan ulkopuolella olevaan Dominosiin syömään. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun tajusimme sisälle mennessä, että ravintolassa ei ole istumapaikkoja, vaan ruoka pitää ottaa mukaan. Tästä alkoikin sitten varmaankin noin 45 minuutin härdelli, kun yritimme etsiä jotain järkevää ruokapaikkaa, mikä ei ollut hirveän mukavaa, kun oli kova nälkä ja tuuli puhalsi jatkuvasti aivan tajuttoman lujaa. Saimme sitten kuitenkin lopulta syödäksemme ja illasta menimme sitten läheiselle koriskentälle heittelemään korista uudella pallollani ja otimme myös hieman juomista. Oli siis loppujen lopuksi aika onnistunut päivä. :)

Tänään kävimme Cremyllissä, mistä puhuin edellisessä kirjoituksessani. Menimme sinne keskustasta maisemareitin kautta ja siinä samassa tuli melkeinpä vahingossa katsastettua Royal William Palace, mikä oli aika upean näköinen paikka. Cremylliin menimme lautalla ja matka kesti vain jotain 5 minuuttia. Cremyllissä kiertelimme saarea ympäri ja kävimme syömässä ravintolassa. Cremyll oli tosi nätti paikka ja sanoisin, että se on pakko nähdä, jos sattuu Plymouthiin eksymään esim. lomamatkalle.

Kuvia:

Huomenna alkaa taas päivävuorot, odotan "innolla" aikaisia herätyksiä. Ensi kertaan siis!

Kohti viikonloppua (16-17.4.15)

Nyt on taas työviikko takana. Huomenna olisi tarkoitus lähteä reissuun todennäköisesti Cremylliin, joka on saari Plymouthissa. Lisäksi pitäisi käydä kaupoilla ja muuta sen sellaista, mitä viikolla ei ehdi tekemään. Ajattelin ostaa koripallon eräästä urheilukaupasta keskustassa ja mennä sitten pelailemaan Teemun kanssa läheiselle koriskentälle sunnuntaina.

Nyt kun olen ollut sekä päivä- että iltavuorossa, pystyn kertomaan hyvät ja huonot puolet kummastakin. Iltavuoron hyvät ja huonot puolet kerroinkin jo edellisessä kirjoituksessa, mutta päivävuorosta voin sanoa sen verran, että se on tosi raskas ja väsyttävä, mutta toisaalta taas se on lähempänä ns. "normaalia" päivärytmiä, mihin on tottunut. Lisäksi kun tulee töistä kotiin, tuntuu että koko päivä on vielä edessä ja on aikaa puuhailla kaikkea. Todellisuudessahan tätä aikaa ei ole käytännössä kuin 4 tuntia, ennen kun pitäisi alkaa taas nukkumaan, mutta kuitenkin. Päivävuorossa pääsee myös sosialisoimaan ihmisten kanssa, mikä on ihan jees. Iltavuorossa taas on vähän "yksinäinen susi", kun ei nää ketään muuta päivän aikana, kuin työkaverit ja Millfieldsissä käyvät ihmiset. Jos pitäisi valita jompikumpi, niin kyllä minä varmaan iltavuoroja silti mielummin tekisin.

Tänään jouduin heräämään vähän normaalia aikaisemmin, koska Almondin väki halusi tulla kuvaamaan isäntäperheemme taloa. Täytyy kyllä tästä antaa vähän negatiivista palautetta Almondille, koska:

1. He olivat sopineet Kathyn kanssa, että he saapuvat klo 10.30, mutta he tulivatkin tunnin aikaisemmin. Olimme sopineet Kathyn kanssa, että tulen kymmeneltä syömään aamupalaa heidän vierailunsa takia, mutta heidän ilmoittamattoman aikataulun muutoksensa takia Kathy joutui tulla herättämään minut kesken unieni.
2. Aamupalasta puheen ollen, Kathy oli laittanut minulle jo kaiken valmiiksi aamupalaa varten, mutta Almondin väki käski häntä korjaamaan ruoan pois, koska he halusivat kuvata keittiössä. Kathy sanoi jälkeen päin, että häntä ärsytti tämä varsinkin sen takia, että olimme sopineet tästä jo erikseen ja he tulivat vielä aikaisemmin paikalle, kuin piti. Minäkin sain kyllä hetken siinä seistä ja ihmetellä, miksi en saakkaan syödäkseni mitään.
3. Muutenkin he käyttäytyivät tosi tökerösti ajatellen sitä, että he ovat toisen kodissa. Esim. käskivät minun mennä pois eri paikoista, joissa he halusivat kuvata, käskivät kaikkien olla hiljaa, kuin he äänittivät jotain ja liikkuivat talossa kysymättä paikasta toiseen.

Almondin viikottaisista tapaamisista torstaisin täytyy sanoa vielä sen verran, että minusta ja Teemusta tuntuu hieman turhalta mennä heidän tiloihinsa heidän kahden minuutin yksinpuhelun takia varsinkin, kun siihen kuluu työaikaa.

Loppuun vielä pari juttua:

• Sain taas toimia turistioppaana muille vaihdossa oleville eilen, kun olin matkalla töistä kotiin. Tällä kertaa piti avustaa paria aasialaista tyttöä, jotka jäivät samalla pysäkillä ja olivat hieman eksyksissä.
• Tilasimme työkavereiden kanssa kiinalaista perjantai-illan kunniaksi. Oli aika jees! :)

Sellaista tällä kertaa, seuraavassa kirjoituksessa päivittelen sitten viikonlopun kuulumisia! :D

Ensimmäiset iltavuorot (13.4-15.4.15)

Nyt on ensimmäiset iltavuorot hoidettu. Työ eroaa päivävuorosta siten, että uusia ihmisiä ei hirveästi tule alueelle, eli pari ensimmäistä tuntia menee lähinnä ihmisten uloskirjaamisessa. Seitsemältä menemme työkaverini kanssa kierrokselle ja kierroksella tarkastamme, että kaikki ovet ovat lukossa. Näin ollen kierros kestää siis noin tunnin verran. Kierrokselta palattuamme syön isäntäperheen mukaan pakkaaman ruoan ja sitten loppuajan istummekin vartijoiden parakissa, missä kirjaamme hiljaisten tuntien lokiin alueelle tulevat autot ja sitten vielä taksit erikseen. Televisiota saa katsella kymmenestä eteenpäin, joten viimeinen puoli tuntia kuluu aika nopeasti.

Iltavuoroissa on ihan mukavaa, kun ei ole niin kiireistä ja loppuvuorosta pääsee istumaan. Lisäksi on mukavaa, kun saa nukkua pitkään ja ei ole heti heräämisen jälkeen kiire lähteä töihin. Oikeastaan ainoa huono puoli on se, että kun tulee viimeisellä bussilla kotiin, saa odottaa aika pitkään bussia ja katuvalojen puute aiheuttaa ongelmia. Lisäksi bussi menee eri reittiä, mihin olen tottunut ja senkin takia on vähän hankala hahmottaa, missä on. Ensimmäisellä kerralla olikin sitten pieni stressi päällä, että jäisi oikealla pysäkillä ja minun oli pakko mennä puhumaan kuskille kesken matkan ja pyytämään häntä pysähtymään, kun olemme pysäkkini kohdalla. Pyysin samaa asiaa myös eilen ennen kun bussi lähti liikkeelle, mutta löysin nyt maamerkin ennen pysäkkiäni, minkä avulla pystyn varmaan tänään kotiin tullessani tunnistamaan, että olen oikeassa paikassa.

Pimeys aiheutti ongelmia myös muille: eilen joku kreikkalainen vaihtoon lähtenyt henkilö ilmeisesti kuuli, mitä sanoin bussikuskille, koska hän jäi samalla pysäkillä kuin minä pois ja kysyi, tiedänkö missä päin hänen isäntäperheen kotinsa olisi. Hän asui siis samassa naapurustossa ja hetken pohtimisen jälkeen hän tiesi, minne päin hänen pitää mennä. Oli mukava auttaa kaveri kotiin. :)

Mun fiilis, kun olin eilen menossa töihin. Tulin bussista ulos niin saman tien pari mormoonia tuli höpöttämään minulle tuonpuoleisesta.

Saa nähdä, mitä tuleva työpäivä tuo tullessaan! :D

Muutosta luvassa (9.4-12.4.15)

Kaksi viikkoa on nyt kulunut työssäoppimisjaksosta. Aika menee suhteellisen nopeasti, vaikka varsinkin töissä välillä tylsistyy, kun on tosi hiljaista koulun kolmen viikon pääsiäisloman takia. Ensi viikolla työsysteemit muuttuvat hieman: minulla alkaa iltavuorot (15.30-22.30) samalla kun Teemu jatkaa päivävuorossa (7.30-15.30). Vuoroja vaihtelemme sitten aina viikon välein. Tuntuu oudolta, kun ei nääkään enää kaveriaan joka päivä, muuten kuin vuoron vaihtuessa ja kotona, mutta silloinkin toinen on todennäköisesti nukkumassa. Tietenkin viikonloput on sitten asia erikseen, mutta kuitenkin. On toisaalta ehkä ihan hyvä, että joutuu vähän itsenäistymään.

Seuraavaksi kerron hieman, mitä olemme Teemun kanssa puuhailleet viime päivät. Torstaina oli taas Almondin viikottainen tapaaminen, jonka jälkeen menimme Almondin "vapaaehtoiselle" teehetkelle. Eipä se hirveän vapaaehtoiselta tuntunut, koska kun jäimme viime viikolla pois, yksi Almondin työntekijöistä soitti työpaikallemme ja Teemun puheiden perusteella hän ei antanut hirveästi vaihtoehtoja paikalle saapumisen suhteen. Tee oli ihan juotavaa ja keksit hyviä, mutta olisin kyllä keksinyt järkevämmänkin tavan viettää iltaa, kuin istua teellä tuntemattomien italialaisten ja saksalaisten oppilaiden kanssa. Onneksi nyt on hyvä syy olla osallistumatta näihin teehetkiin jatkossa, kun toinen on aina iltavuorossa sen aikaan ja toista tietenkin väsyttää aikaiset heräämiset. Olimme vasta seitsemän jälkeen kotona, joten aikaa ei oikeastaan jäänyt sitten muille tekemisille. 

Perjantaista ei ole hirveästi kerrottavaa. Olimme väsyneitä työviikon jälkeen, joten emme jaksaneet tehdä mitään sen ihmeellisempää huoneessa makoilun lisäksi.

Lauantaina käväisimme taas kaupungilla syömässä ja kiertelemässä kauppoja. Oli mukavaa, kun oli vähän viileämpi sää, koska kun koko työviikon ajan lämpötila on 15-20 astetta ja aurinko paistaa todella voimakkaasti ja matalalta, jopa minä onnistuin hieman polttamaan itseni auringossa viikon aikana. Minähän en siis koskaan pala Suomessa, joten tämä oli aikalailla uusi kokemus minulle. Ensi viikolla pitäisi olla taas todella lämmintä, joten toivotan Teemulle mukavia päivävuoroja (ja palamisia ;D) Illalla käväisimme myös kävelymatkan päässä olevassa pubissa muutamalla, joten päivä oli kokonaisuudessaan aika hauska. 

Tänään käväisimme juoksulenkillä upouudet lenkkarit jalassa, mikä oli erittäin huono idea. Tämä johtuu siitä, että heräsimme sen verran myöhään, että aamupalamurot (mihin on ehtinyt jo kyllästyä kahden viikon aikana) tuli syötyä lounasaikaan ja emme sitten siinä välissä viitsineet syödä mitään ennen iltaruokaa. Muutenkin olo on vähän heikko aina välillä, kun täällä briteissä syödään niin harvoin (2 kertaa päivässä ja paljon napostelua on heidän tyylinsä), että tälläinen paljon ja usein syömään tottunut suomalainen ei oikein sulata sitä. Eli siis tämän seurauksena (yllätys yllätys) verensokeritaso ja varmaan monet muutkin tasot laskivat alhaiseksi todella nopeasti. Asiaa ei oikein auttanut, että lenkkimme ei ollut mikään tavallinen hölkkälenkki tasaisella tiellä, vaan koska briteissä on paljon mäkiä, vaihtui lenkin tyyli aika nopeasti ylämäki-intervallijuoksuksi, mikä on erittäin raskasta. Paluu takaisin kotiin oli siis erittäin tuskallinen, mutta lähikaupasta ostettujen limujen ja hyvän iltaruoan ansiosta elämä alkaa taas voittaa.

Sellaista tällä kertaa, huomista ensimmäistä iltavuoroa odotellessa! :)

Mars-maitoa!!! Paras juoma ikinä. :D

Kesäfiilis! (7.4-8.4.15)

Morjens! Hyvät kelit ovat jatkuneet, joten on ollut ihan mukava seisoskella pihalla sen 8 tuntia, mitä vuoro kestää. Aurinko paistaa matalalla ja tosi voimakkaasti, jonka seurauksena olen ruskettunut muutamassa päivässä enemmän, kuin koskaan Suomen kesissä. Sen sijaan Teemu taas on punainen kuin paloauto. :D Työkavereiden mukaan Plymouth on Englannin paras kesäkaupunki, eli jos kelit jatkuu samanlaisina, fiilis tulee olemaan hyvä.

Töissä ei ole oikeastaan ollut hirveästi mitään sen ihmeellisempää. Olen päässyt hieman tutustumaan Millfieldsin asukkaisiin, tänäänkin juttelin erään vanhemman herrasmiehen kanssa vartiointikierroksen loppupuolella. On mukavaa huomata, miten ystävällisiä ihmiset ovat ja mielestäni Suomessakin olisi hyvä olla ripaus samanlaista ystävällisyyttä, kuin briteillä. Lisäksi tänään pääsin pomoni ja yhden työkaverini kanssa testaamaan palohälyttimien toimintakuntoa, mikä oli aika siistiä. Töihin sopeutumisesta voisin sanoa vielä sen verran, että suuntaohjeita en osaa vielä antaa muuten kuin muutamaan paikkaan, mutta muuten homma alkaa pikku hiljaa sujumaan jo rutiinilla. Toivotaan, että jalkapohjien kipu haihtuu myös ajan myötä, kun tottuu seisomaan pitkiä aikoja.

Parin viikon päästä äitini, siskoni ja tätini tulevat vierailemaan Plymouthissa vajaan viikon verran. Odotan tätä jo innolla, koska osaan liikkua kaupungissa jo melko hyvin ja näin ollen pääsen näyttämään heille paikkoja ja lisäksi käymme varmaan paljon syömässä ravintoloissa ja muutenkin vierailemme muissa kiinnostavissa paikoissa, joihin en Teemun kanssa välttämättä kahdestaan eksyisi. Toivotaan siis, että hekin pääsevät nauttimaan kesäisistä keleistä! :)

Pääsiäisloma (3.4-6.4.2015)

Tämän päivän jälkeen on pääsiäisloma lusittu ja huomenna on aika palata töihin. Loma meni enimmäkseen huoneessa löhöillessä ja lähikaupan antimista nauttiessa, mutta teimme me Teemun kanssa jotain järkevääkin aina välillä. Perjantaina kävimme aamupäivästä keskustassa. Ostimme Teemun kanssa sateenvarjot ja ostin myös veljelleni erään jalkapallojoukkueen pelipaidan. Tarkoitus oli käydä syömässä jossain ravintolassa, mutta kaikki paikat olivat ihan täynnä pääsiäisen takia. Päädyimme siis paikalliseen ja halpaan "räkälään", mistä onneksi sai ihan hyvää ruokaa. Loppupäivä menikin sitten huoneessa oleskellessa.

Lauantaista ja sunnuntaista minulla ei ole hirveästi kerrottavaa. Jos ei muutamaa kävelyä lähiympäristössä lasketa, olimme vaan huoneessamme. Ei oikein voinut lähteä mihinkään, koska kaikki paikat olivat pääsiäisen takia kiinni. 

Tänään oli sen sijaan tosi hauska päivä. Menimme aamupäivästä Teemun kanssa keskustaan ja sieltä sitten päätimme lähteä kävelemään The Hoe -nimiselle alueelle, mikä on ilmeisesti rikkaiden asuinalue rannikolla. Alueella on tosi hienon näköisiä rakennuksia, kasvillisuutta yms. ja ympäristöä kun katsoo, on vaikea uskoa, että on Englannissa. Minun mieleeni tulee enemmänkin joku Kuuba tai muu vastaava maa/alue. Kelikin oli hyvä, noin 20 astetta auringossa, joten oli aika siistiä kävellä ympäriinsä ja hengailla rannikkoalueella. Reissun lopuksi menimme takaisin keskustaan syömään ja ostimme lenkkarit juoksulenkkejä varten. Nyt vaan valmistautumaan henkisesti huomista työpäivää ja aikaista heräämistä varten!

Loppuun vielä kuvia kävelyreissuiltamme:

Jalat turvoksissa (1.4 - 2.4.15)

Nyt on toinen ja kolmas työpäivä pulkassa. Itse työ ei ole oikeastaan raskasta, mutta niin kuin otsikko kertoo, ovat jalkani hieman seisoskelusta ja paikasta toiseen kävelystä kärsineet. Lisäksi päivät on aika pitkiä, kun herätys on kuudelta ja kotona ollaan Teemun kanssa vasta viiden aikoihin. Pääsiäsloma tulee siis tarpeeseen! :D

Jos jalkojen särkemistä ei lasketa, töissä on aika mukavaa. Niin kuin edellisessä kirjoituksessani mainitsin, pomo, työkaverit ja Millfieldsissä asuvat ja töitä tekevät ihmiset ovat tosi mukavia ja auttavaisia. Pikku hiljaa kommunikointitaidot alkavat parantua, vaikka alkuun oli vaikeuksia esim. nimien kirjoittamisessa ja tavuttamisessa (eli siis silloin, kun kirjataan henkilö sisään). Oikeastaan jos ei lasketa eri paikkojen sijaintien ohjeistamista, pystyimme tänään toimimaan Teemun kanssa jo aika itsenäisesti ja henkilöstö oli todella tyytyväinen tämän takia, Tänään oli myös ensimmäinen viikkotapaaminen Almondin kanssa. Tapaamisessa keskustelimme edistyksestämme ja viihtyvyydestämme Englannissa.

Täytyy eilisestä kertoa vielä sen verran, että minulla oli kamalin bussimatka ikinä. En ehtinyt syömään aamupalaa (koska minulla oli vaikeuksia kauluspaidan ylänapin kiinnilaittamisessa :D) ja lounaaksi söin vain voileivän, niin verensokeri oli lievästi sanottuna alhaalla kotiin mentäessä. Menimme Teemun kanssa vahingossa bussilla, joka menee pidempää, sokkeloista ja paljon mäkiä sisältävää reittiä takaisin Effordiin, missä asumme ja minulla oli koko ajan sellainen olo, että kohta oksennan ja päänsärky oli aivan järkyttävä. Minulla oli onneksi hieman suklaata mukana, joten sain jotain sokeripitoista syötävää matkalle, vaikka suklaan alassaanti olikin aika tuskallista. Ja tosiaan kun bussissa oli pirun kuuma ja reitti oli mitä oli (jokainen pysähdys ja liikkeelle lähtö tuntui kropassani maanjäristykseltä), oli paketti aika valmis. Teemukin sanoi jälkeenpäin, että näytin aivan siltä, että olisin vetänyt jotain sieniä, koska tuijotin vain tyhjyyteen ja olin tosi kalpea. :D Olo onneksi helpotti, kun pääsin bussista pois ja sain ruokaa.

Näytin suunnilleen tältä bussissa ja päässä liikkui täsmälleen samanlaisia ajatuksia. :D

Pääsiäislomalla on tarkoitus katsastaa paikallisia ravintoloita, erityisesti mielessä on eräs pihviravintola keskustan lähellä. Lähdemme Teemun kanssa myös kävelylle etsimään joku kiva "jumppapaikka" pihalta, että saataisiin vähän liikuntaa. Tämän ihmeempiä suunnitelmia meillä ei ole. Väsymys on suuri, joten vaikka kello on vasta kahdeksan, täytyy varmaan mennä kohta nukkumaan. Ensi kertaan siis! :D

Ps. Suomen opettaminen työkavereille on ratkiriemukasta.

Ensimmäinen työpäivä (31.3.2015)

Odotettu päivä on nyt täällä! Heräsimme kuudelta, koska työt alkoivat kahdeksalta ja menimme 7.05 bussilla. Kun pääsimme työpaikalle, pomo otti meidät vastaan ja antoi meille solmiot ja olkapaletit. Lisäksi hän antoi meille luettevaksi kohdekohtaisen ohjeen Millfieldsiin ja englantilaisen vartijan oppimateriaalin, jotta saisimme jotain käryä siitä, miten homma käytännössä toimii. Samalla hän myös keitti meille kahvit, mikä oli tosi mukavaa. Vartijan oppimateriaalista voin sanoa sen verran, että eroja Suomeen ei ollut ihan hirveästi. Ainoat erot oli, että vartijalla ei ole voimankäyttövälineitä, turvatarkastuksen saa tehdä vain samaa sukupuolta olevalle henkilölle ja vartijat käyttävät erilaisia koodikieliä, mitä Suomesta ei löydy, esim. foneettinen aakkosto.

Lukemisten jälkeen menimme esimiestemme kanssa ulos päivystämään. Työ koostuu enimmäkseen vierailijoiden sisään- ja uloskirjauksesta. Lisäksi ilta- ja yövuoroissa tehdään myös neljä vartiointikierrosta, mikä kestää noin 45 min, koska alue on iso. Päivän aikana seurasimme esimiestemme tekemisiä ja kävimme harjoituskierroksen alueen ympäri.

Pomo ja esimiehet ovat todella mukavia ja heidän seurassaan aika kuluu aika nopeasti ja leppoisasti. Lisäksi työssä ei ole mitään erityisen vaikeaa, joten hommien pitäisi sujua hyvin. Tällä viikolla meillä on Teemun kanssa vielä huomenna ja torstaina töitä 8-18, mutta perjantai, viikonloppu ja maanantai on vapaata pääsiäisen takia. Meillä on siis hyvin aikaa katsastaa lisää Plymouthin meininkiä. Huomista työpäivää ja loppuviikon tunnelmia siis odotellessa! :)

Ps. Ruokaongelma on nyt ratkaistu; Millfieldsissä on voileipäkauppa, mistä saa hyviä ja terveellisiä voileipiä lounaaksi, eli voimme nyt Teemun kanssa huoletta syödä kevyen lounaan ja ei haittaa, vaikka isäntäperheen tarjoama iltaruoka onkin vähän raskaampi.

Turistikierros (30.3.2015)

Tänään menimme Almond Vocational Linkin pääkonttoriin. Menimme sinne taxilla, jonka Kathleenin veli maksoi. Siellä meidät otettiin vastaan ja ohjattiin kokoushuoneeseen. Odottelimme siellä Teemun kanssa jonkun aikaa kahdestaan, kunnes joukko italialaisia oppilaita ja muutama heidän opettajansa sekä yksi saksalainen tyttö tulivat myös sisään. Tämän jälkeen alkoi kokous, missä kävimme läpi paperisen infopaketin asiat.

Kokouksen jälkeen lähdimme ryhmän kanssa kierrokselle Plymouthin keskustan lähialueille. Matkustimme keskustaan kaksikerroksisella bussilla, mikä oli aika siistiä. En muista kaikkien alueiden nimiä, mutta joka tapauksessa oli aika hienon näköistä ja ohjaajat kertoivat myös hieman historiaa samalla. Pari italialaista tyttöä myös kyselivät minulta ja Teemulta paljon eri asioita lähinnä liittyen Suomeen ja meidän työhömme ja oli ihan mielenkiintoista vastata heille.

Monta tuntia kestäneen kierroksen jälkeen Almondin yhteyshenkilö Gabriele näytti meille, missä meidän työpaikkamme on. Olemme Teemun kanssa paikallisvartijoita Millfieldsissä, mikä ilmeisestikin on suljettu asuinalue, jossa on vuokra- ja omistusasuntoja. Millfieldsiin ei ole vaikea löytää; keskustasta on sinne noin 15 min kävelymatka melkeinpä pelkkää suoraa tietä. Tapasimme perillä esimiehemme, joka kertoi, että työt alkaa huomenna kahdeksalta aamulla ja loppuu klo 16. Hän myös kertoi, että teemme töitä myös öisin ja viikonloppuisin. Alkuun menemme töihin samaan aikaan Teemun kanssa, mutta vuoroja on myös eri aikoihin. Pitää siis pitää huomenna silmät auki töihin mennessä, että osaan varmasti liikkua itsenäisesti töihin.

Tähän loppuun taas kuvia ja muutama huomio:

• Täältä ei saa käsisaippuaa mistään ja isäntäperheemme ei omista myöskään käsisaippuaa.
• Servettejä ei saa pikaruokaloista.
• Hanasta tulee joko kylmää tai kuumaa, eli lämpötilaa ei saa säädeltyä sen paremmin. Suihku onneksi toimii hyvin.
• Edellä mainitut asiat ärsyttävät minua paljon, mutta kyllä tähän on jo tottunut.

Tässä meidän asunto.

Tässä näkymä etupihalta.

 Tässä alla kuvia kierrokselta.